Leijona sanoo räy!

Latasin Applen tuoreimman käyttiksen, Lionin melkein heti julkaisun jälkeen. Lataus oli itsessään jo prosessi, modeemina toimi iPhone 3G ja nopeutena samainen 3G. Kaikkinensa taisi pari päivää mennä, arvioitu latausaika pyöri 14 tunnin tietämillä. Mutta ei siitä sen enempää.

Kotosalla käytin leijonaa on-off-meinigillä, kun taloremonttia samalla tein. Suurimmat muutokset olivat kääntynyt rullaussuunta ja Mission Control. Toki tuossa muitakin oli, Launchpadia ja uusiutunutta Mailia myöten mutta nuo eivät varsinaisesti minun työtahtiin kuulu. Lisäksi ulkoasullisia muutoksia uudessa käyttiksessä pitää olla.

Varoitus: Seuraava teksti on suodattamatonta ja kirjoitettu hetken mielijohteesta.

Asennusprosessin helppous

Lionin asennus oli sinänsä helppoa. Jossain määrin tuli mieleen Debianin päivitys vakaasta toiseen. Siis jossain määrin. Asennuspaketti App Storesta koneelle ja kliketiklik. Noin 30 minuuttia myöhemmin koneessa ärjyi uusi käyttis. Pari softaa ei ollut yhteensopivia Lionin kanssa, joten niistä kone ilmoitti heti aluksi.

Mission Control / Mayhem

Suurin moitteeni löytyi jo ensikosketuksessa. Kaikkeen muuhun pystyn sopeutumaan mutta en Mission Controllin tapaan häiritä minun työtäni. Sinänsä idea taustalla on hieno, viedään kaikki ohjelmien kontrollointi yhteen paikkaan. Ja se jopa osittain toimii. Mutta mutta…

Minä koen olevani ns. tehokäyttäjä koneen suhteen. Pääsääntöisesti ja keskimäärin koneen ääressä tulee vietettyä varmaan noin 8-10 tuntia päivässä. Ja työpöytiä on työkoneessa kahdella näytöllä 6 kappaletta. Kotona niitä on yhdellä näytöllä 8 kappaletta. Ja nämä työpöydät ovat aktiivikäytössä. Lumpparin aikaan mikään työpöytä ei ollut kahta napinpainallusta kauempana.

Esiin astuu Mission Mayhem (Control), jonka tarkoitus on tehdä mäkin käytöstä lineaarista. Kaikki on yhdessä pötkössä ja valmiiksi ajateltu. Steven tapa on ainoa oikea! Nyt ensimmäiseltä pöydältä kahdeksannelle menee seitsemän painallusta. Ja oletuksena päällä oleva työpöytien järjestäminen viimeksi käytetyimmän sovelluksen mukaan, jaiks!

Minulla on visuaalinen muisti. Asiat ovat tietyssä paikassa visuaalisessa avaruudessa. Sama pätee esimerkiksi salasanoihin ja tunnuksiin. Minun työpöydät ja sovellukset niillä muodostavat visuaalisen kaaoksen. Ja nyt Apple on päättänyt, että se on väärä tapa. Minulla on ongelmia jo cmd-tab-yhdistelmän kanssa, kun sovellukset “hyppivät” minne sattuu (viimeksi käytetyimmät ovat vasemmalla).

Ennen sähköposti oli oikealla ylhäällä, nyt se on jossakin kohtaa janalla. Musiikki löytyi oikealta alhaalta, nyt se on janalla viimeisenä. Photoshop oli vasemmalla alhaalla, nyt se on jossakin kohtaa janalla. Ja pääte oli vasemmalla ylhäällä, nyt se on janalla ensimmäisenä. Minun työtapa on rikottu, miksi? Täytynee siirtyä Lumppariin takaisin.

Ulkoasun matala kontrasti

Ulkoasullisesti Lion on edennyt kahtiajakoisesti. Ikonit ja elementit ovat kauniita, ikkunakoristeet selkeitä ja läpinäkyvyysefekti on parantunut. Väritys on mennyt väärään suuntaan. Ikoneista on otettu värit pois, hakemistojen värimerkkaus tai ikonit eivät seuraa Finderin palkkiin ja osa napeista näyttää inaktiivisilta. Ainoa tapa on kokeilla nappia.

Jälleen kerran ymmärrän taustalla vaikuttavan filosofian, viedään käyttöliittymä pois toimintojen tieltä. Mutta tämä muutas hankaloittaa ainakin minulla itse toimintoihin pääsyä. Tavoite minulla on päästä toiminnon kimppuun nopeasti. Tätä helpota mm. värikoodauksella ja erilaisilla ikoneilla. Nyt nämä helpotukset on viety Finderin sivupalkista ja osasta ohjelmia pois. Joudun arvuuttelemaan, onko joku nappi käytettävissä tai onko sivussa oleva oikopolku varmasti oikea. Työtapaan tulee turhauttavia pausseja, kun joudun miettimään toimimisen sijaan. Käyttöliittymä tulee toiminnan eteen.

Yhteenveto

Olikohan Gruber, joka totesi että Lion on Applen Vista. Parannukset ovat tietyiltä osin hyviä mutta jotenkin tuntuu että iOS-ajattelu on tuonut aivan ihmeellisiä toteutuksia mukaan. Lineaarinen työpöytäajattelu on jossain määrin ok mobiililaitteissa mutta Spaces oli parempi työpöydällä. Sekään ei ollut erinomainen mutta nyt mennään väärään suuntaan ja pahasti. Lion on edennyt käyttöjärjestelmätasolla ammattilaisten tehokäyttiksestä tavallisille tallukoille. Tämä suunta ei sinänsä ole väärä mutta valinta tiettyjen toimintojen suhteen pitäisi rohkeammin jättää käyttäjälle. Oletuksena “tyhmennetty” käyttö mutta räätälöintimahdollisuus tulisi jättää.